Sananen minusta

Kolmen lapsen äiti. Avopuoliso. Nuo kaksi isoa asiaa elämässäni määrittelee minut oikeastaan kokonaan tällä hetkellä. Elän tähänastisen elämäni parasta ja onnellisinta aikaa. Koskaan ennen asiani ei ole olleet näin hyvin. On aikoja kun mielenterveyteni on ollut todella hataralla pohjalla ja silloin mieli painaa tapahtuvat asiat jonnekin hyvin syvälle piiloon ja nyt kun asiat on hyvin, niin niille mustille ajatuksille ja tapahtumille on tullut paikkansa. Nyt ne saavat luvan kanssa tipahdella mielen päälle ja niitä pystyy nyt käsittelemään uudenlaisella näkökulmalla, terveellä tavalla. Ja niitä ajatuksia varten haluan tämän blogin luoda. Mulla on aina ollut tarve kirjoittaa ja sanoittaa ajatuksiani, syvimpinä ahdistuksen aikoina kirjoittaminen on auttanut mut ulos niin pahoista ahdistuksista ja syvistä tunnetiloista että se onkin ollut yksi iso tekijä tässä mielenterveyden eheyttämisen matkalla. En halua puhua "paranemisesta" koska vaikka vaikea masennus ja epävakaa persoonallisuushäiriö ovatkin sairauksia, en koe että voin niistä koskaan täysin "parantua". Uskon siihen että olen paljon terveempi koska olen oppinut ajattelemaan ja toimimaan tilanteissa eri tavalla kuin ennen, mutta kyllä vaikeat asiat ja kokemukset jäävät aina arpena meihin ihmisiin. Ja niin se saa ollakin. Ne ovat minun kokemuksiani, aikoja elämässä kun kaikki ei ole ollut niin hyvin, mutta silti se on minun elämäni enkä yhtään elettyä päivää antaisi siltikään pois. Koska juuri ne kokemukset ja asiat ovat tehneet minusta sen ihmisen joka olen tänä päivänä. Uskon niin vahvasti että kaikesta selviää ajallaan, koska juuri niin minulle on käynyt ja tulee käymään tästä eteenpäinkin koska en oleta että loppuelämäni tulee olemaan ruusuilla tanssimista sillä sitä se ei ole kellään. Aion kirjoittaa tähän julkiseen päiväkirjaani kirjoittamiani tekstejä ja ajatuksia mielenterveydestä, siitä voi olla hyötyä jollekin joka kamppailee tai on kamppaillut näiden samojen ajatusten äärellä mutta eniten tästä taitaa olla apua minulle. Annan tämän blogin myötä itselleni luvan vuodattaa asioita "paperille" jonka jälkeen ne ovat edelleen olemassa mutta arpena joka on aavistuksen haalistunut eikä enää niin kipeä.